Muutoksia, epävarmuutta ja vastoinkäymisiä. Sitä oli vuosi 2020 ja samoilla ajatuksilla ja tuntemuksilla mennnään nyt vielä, toistaiseksi tammikuussakin, vaikka onneksi rokotukset ovat tuoneet valoa tunnelin päähän. Mitä tapahtuu ensi kuussa, ensi vuonna, ollaanko koronakurimus nujerrettu ja palattu "normaaliin" elämään? Sitä ei kukaan tiedä, siksi tässä ajassa itselleni on hetkessä elämisen jalo taito ollut korvaamaton stressin lievittäjä ja mielen rauhoittaja.

Vuosi sitten olin kirjoittanut kalenteriini marraskuun kohdalle "Tantra Teacher Training in Samma Karuna, Thailand". Kuten arvata saattaa, Thaimaahan ei voinut lähteä ja koulutus siirrettiin Kreikkaan. Muutama viikko ennen matkalle lähtöä Samoksen saarella tapahtui maanjäristys ja koulutus siirrettiin pienelle Ikaroksen saarelle. Ikaros oli säästynyt toistaseksi täysin koronatartunnoilta. Pari päivää ennen lähtöäni Kreikkaan asetettiin koronasulku ja koutus peruttiin viime hetkellä. Matkalaukut olin jo pakannut, koronatesteissä olin käynyt ja kaikki paperityö matkustusluvan saamiseksi oli valmiina. Mukaan oli lähdössä myös joogamatto sekä videokamera etätuntien pitämistä varten. Illalla mietin mitä teen ja aamulla tein päätöksen, että lähden matkaan!

Ateenan hiljaisuudessa

Ennen lähtöäni mietin, että pahimmassa tapauksessa viiruksen voin saada Suomessakin. (Ja kovalla rytinällä korona täällä kotimaan kamaralla matkani aikani viidessä viikossa levisikin). Ikaroksen saarelle ei mennyt lentoja kuin pari kertaa viikossa, joten viikonlopun jouduin viipymään Ateenassa. Majoittuessani pieneen hotelliin Akropoliskukkulan läheisyyteen, ystävällinen hotellivirkailija kysyi saapuessani, tiedänkö, että Kreikka on lockdownissa. Ulkonaliikkumisrajoitus on ilta 9 ja aamu kuuden välillä, maskipakko sisä- että ulkotiloissa (sakkorangaistus 300€, jos liikkuu ilman maskia), kaikki paikat suljettu (paitsi apteekit ja ruokakaupat) ja ainoastaan joistakin ravintolaista saa take away-ruokaa.

Istuskelin hotellini parvekkeella kirjaa lukien, sekä kävelin pitkiä kävelylenkkejä puistoissa ja kaupungilla. Ihmisiä oli paljon ulkoilemassa auringoisena lauantaipäivänä, mutta tuntui kuin suruharso olisi verhonnut historiallisen ja eläväisen kaupungin hiljaisuudellaan ja pelkoenergialla. Sunnuntai aamuna matkani jatkui Ikaroksen saarelle. Lentokentällä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja epäillin jo hetken, onko koko kone lähdössä? Lähtihän se, ihan aikataulussa, minä ja kolme muuta matkustajaa.

Etätöitä ja läsnäoloa

Koneen kaartaessa Ikaroksen saarelle mielessäni läikkyi ilo ja kiitollisuus. Autenttisessa, pienessä Kreikkalaiskylässä keho, mieli ja sielu sai levätä. Sain vuokrattua pienen huoneiston tailtijaresidenssistä, korkean mäen päältä, josta avautui kauniit näköalat Ikarian lahdelle. Saarella koin täydellistä eristäytymistä, joka teki hyvää. En avannut televisioita, en radioita ja lähes unohdin koko koronan, koska en seurannut uutisia. Valmistin itselleni ruokaa paikallisista, tuoreista kasviksista, söin mehukkaita hedelmiä ja Kreikkalaisia herkkuja. Etätöitä, meditointia, joogaa, lukemista, kirjoittamista ja pieniä omatoimiretkiä saarta tutkien. Jos olisin luovuttanut ja antanut pelon vaikuttaa päätökseeni, en ehkä koskaan olisi löytänyt näin valloittavaa, kaunista ja rauhoittavaa paikkaa. Elämä on ihmeellistä! Ja elämä on tässä ja nyt!

"Jokainen aamu herätessäsi, voit päättää näetkö ympärilläsi ongelmia vaiko ratkaisuja".