Oletko kokenut ihmeitä? Yllättäviä sattumia? Asioita ja tapahtumasarjoja, joita olet jäänyt pohtimaan vielä jälkeenkin päin, miten siinä niin tai näin kävikään. Entä manifestointi. Toimiiko se? Voiko positiivisellä mielellä luoda uutta ja saada muutoksia aikaseksi?
Vuosia sitten aloittaessani yritystoiminnan, koin ihmeelliisiä asioita, joille ei vieläkään löydy selitystä. Olin perustanut Yoga Feenixin ja yrityksen alkuinvestoinnit olivat vieneet säästöjä, mutta tuloa ei juurikaan vieä tullut. Tuore Yoga Alliancen Joogaopettajakoulus oli kallis, mutta antoisa. Olin intoa täynnä ja vuokrasin tilat, joihin suunnittelin joogakurssia. Ketään ei tullut kurssille. Istuin ja meditoin yksin varaamassani tanssisalissa ja mietin mitä voisin tehdä.
Manifestointi, rukoileminen, positiivinen ajattelu.... kokeilin taikoja. Miten tämän homman saisi toimimaan, liiketoiminnan nytkähtämään alkuun ja toimeentulon. Edes sen verran, että voin maksaa laskut, vuokran ja rahaa jäisi elämiseen. Luin opuksia, kokeilin erilaisia menetelmiä. Tarot kortteja, heiluria ja kävin selvännäkijälläkin.
"Rahaa pitää arvostaa ja siitä pitää kiittää. Sitä pitää myös aina olla, edes vähän". Luin jostakin opuksesta ja ostin kauniin lompakon, jonne sujautin viisikymmentä euroa. Seteli, joka oli aina siellä (hätävarana). Jemmarahaan kiinnitin post it lapun, johon olin kirjoittanut "kiitos, kiitos, kiitos". Tämä raha oli AINA lompakossa muistuttamassa kiittämisen tärkeydestä. Kiitollisuus tuo runsauttta!
Taiat eivät tepsineet ja edelleen istuin yksin meditoimassa vuokraamassani tanssisalissa, kun ketään ei saapunut kurssille. Olin ahdistunut, stressaanutunut ja taloudellinen huoli toi pelkoa. Kun kävelin kotiin, löysin maasta 20€:n setelin. Tämä ihmeellinen sattuma piristi mieltä ja ajattelin, että sain ainakin tanssitilan vuokrakulut kuitattua löytörahalla.
Seuraavalla viikolla kauppareissulla löysin jälleen 20€ parkkipaikalta, kaupan edestä. Rahan tiputtajaa ei näkynyt missään ja katselin kevään harmaalle taivaalle. Kiitos, kiitos, kiitos! Viikonloppuna olimme miesytäväni kanssa kaupungilla ja kävellessämme kadulla oli edessäni jälleen 20€:n seteli. Juttelimme asaista ja kerroin näistä epätodellisista sattumista. Olin kiitollinen löytörahoista ja päätin, etten enää stressaa rahasta. Sitä tulee ja menee. Rahan kuulukin kiertää ja päätin luottaa siihen, että kaikki AINA järjestyy.
Seuraavalla viikolla joogatunnille tuli kaksi asiakasta ja olin kiitollinen! Tästä se lähtee. Pienin askelin, tunti kerrallaan. Kaikki kasvu vaatii kärsivällisyyttä, positiivista ajattelua, luottamusta ja hitusen taikapölyä ja ihmeitäkin. Ihmeitä tapahtuu!
Seitsemän vuotta sitten olin joogamatkalla Balilla. Tämä matka muutti elämäni suunnan, koska pysähdyin kehomielen ääreen. Matkan aikani moni asia loksahti uusiin uriin ja sain voimaa ja rohkeutta perustaa Yoga Feenixin.
Jo silloin päätin, että haluan yhdistää joogan, sekä vahvan ja monipuolisen osaamiseni matkailualalta ja järjestää joogamatkoja, tapahtumia ja retriittejä. Tuoda samanhenkisiä ihmisiä yhteen, tarjota hyvinvoinnin työkaluja ja opettaa pysähtymisen taitoa.
"Kehosi on temppelisi - Your Body is Your Temple" joogafilosofiassa sanotaan. Mitä tämä lause tarkoittaa? Ylenpalttista kehon kurittamista, kovaa treeniä, tiukkoja dieettejä ja parempia fyysisiä tuloksia. Ei, ei , ei... päinvastoin. Keho on myös mielen temppeli ja kehomielen tasapainoon pyrkiminen antaa avaimet onnellisuuteen, harmoniaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Oman itsensä hyväksyminen, armollisuus, lempeä kuunteleminen, taito pysähtyä hetkeen ja rohkeutta kysyä itseltään: "Mitä minulle kuuluu?"
Omissa nahoissaa viihtyminen, niin henkisesti kuin fyysisestikkin, on tavoittelemisen arvoista. Oman itsensä tuntemiseen tarvitaan pysähtymistä ja hiljentymistä. Onni ei tule ulkoa päin omistamisesta, kuluttamisesta ja ulkoisista tekijöistä. Mielenrauhaa ei voi ostaa, eikä rakentaa ulkokäsin. Päivittäiset valinnat, jotka tukevat ja auttavat mielenrauhan kokemista tuovat onnellisuutta.
Muista kiittää, arvostaa, hyväksyä, antaa anteeksi, tukea, auttaa ja rakastaa! Täytä kehosi temppeli ilolla, värillä, hyväksymisellä, kiitollisuudella, unelmilla, toiveilla, rohkeudella, säihkeellä ja rakkaudella. Olet oikealla tiellä joogapolullasi!
Jooga nähdään usein taidokkaana, kehon hallintaa ja tasapainoa vaativina liikesarjoina. Kynnys lähteä kokeilemaan joogaa voin olla korkea, koska moni saattaa tuntea itsensä kömpelöksi, jäykäksi ja ylipainoiseksi. Toinen ajatteleee, että jooga kuuluu vain nuorille, notkeille ja vetreille.
On rohkeutta astua joogamatolle sellaisena kuin on. Mutta siitä se lähtee! Joogaharjoitusta lähdetään tekemään omaa kehoa kuunellen, omista lähtökohdistaja kehon rajoja kunnioitaen. Ei kohti kipua, vaan lempeydellä syventäen.
Jooga on kokemus omasta kehosta, pysähtymistä, irtipäästämistä, hyväksymistä ja itsemyötätunnon kasvattamista, Jooga on hyvinvointia kehollle ja mielelle!
Katso Yoga Feenixin tulevan joogatahtumat ja astu rohkeasti matolle. Sinä riität!
Lapsesta asti olen oivaltaut luontoyhteyden tärkeyden. Asuin lapsuuteni Rovaniemellä, Someroharjun asutusalueella. Ympärillä oli metsiä ja paikka sijaitsi korkean vaaraaan päällä, josta näkyi iltaisin kaupungin valot seitsemän kilometrin päässä. Leikimme paljon ystävieni kanssa metsässä. Kiipeilimme suurien kivien päälle, rakensimme majoja ja leikimme kepeillä, kivillä ja luonnon materiaalilla. Metsä oli myös piilopaikkani, jos olin riidellyt siskoni kanssa tai halusin olla yksin. Metsä rauhoitti ja murheet unohtuivat.
Vuosi jenkeissä parikymppisenä sai kaipaamaan suomalaista metsäluontoa. San Franciscon sykkeestä muutiin suoraan opiskelemaan Lappiin luonto- ja elämysmatkailua. Tästä koulutuksesta on paljon hyötyä nykyisessä työssäni, järjestäessäni jooga- ja hyvinvointitapahtumia ja joogavaelluksia. Puita SAA ja kannattaa halata. Meidän on tärkeää pitää huolta ympäristöstämme ja ymmärtää, että myös luonto hoitaa meitä. Olemme osa luontoa, osa luomakuntaa.
Seuraava Joogavaellus ja metsäjooga tapahtuma järjestetetään 3.9. Pilpasuolla. Lue lisää ja lähde mukaan metsään huoltmaan kehoa ja mieltä!
https://holvi.com/shop/yogafeenix/product/90cd2b8b68c141a7d8929f2ba335932d/
Myönnän, olen halailija! Tykkään halailla, koskettaa, antaa ja ottaa vastaan kosketusta. Aikana, mitä nyt eletään halailusta on tullut luxusta, mitä voi toteuttaa vain perheen sisällä sekä sielullisesti läheisien ystävien kanssa. Halaan lastani ja koiraani päivittäin, äitini saa aina halauksen tavatessamme ja mikä onkaan ihanampaa, kun kääriytyä rakkaani kainaloon ja nauttia kiireettömästä olemisesta. Läheisyys ja kosketuksen voima ovat parasta rentoutumista.
Toisen ihmisen koskettaminen tuo lämpöä, lohdutusta, turvallisuutta ja rauhoitaa sekä kehoa että mieltä. Kosketus lisää tunnetusti mielihyvähormonien määrää kehossamme. Oksitosiini ja serotoniini vaikuttavat aivokemiaan vähentäen ahdistusta, laskevat sykettä, tasaavat verenpainetta ja kohottavat immuniteettia. Kuinka tärkeitä asioita hyvinvointimme kannalta. Lämmin, avoimin sydämin annettu halaus, on toisesta välittämistä. Meidät on kohdattu, hyväksytty ja olemme tärkeitä.
Milloin sinua on halattu? Milloin olet halannut lähimmäistäsi? Vastasyntyneet vauvat ja eläinlapset elävät kosketuksesta. Vaikka vauvaa ruokitaan ja hoidetaan, on vanhemman lämmin ja rakastava syli puoliruokaa ja tärkeää lapsen kehityksen kannalta.
Ollessani joogaopettaja koulutuksessa, teimme myös tantrisia läheisyys harjoituksia, joissa kosketus oli suuressa merkityksessä. "Love shower", suomennettuna rakkaussuihku oli suosikkini! Neljän hengen ryhmissä yksi jäsenistä seisoi keskellä silmät suljettuina ja keskittyi toisten antamaan kosketukseen ja silitykseen. Ryhmässä annettu kosketus oli täysin pyyteetöntä, rakastavaa ja hyväksyvää. Kokemus oli huikea ja kyyneleet virtasivat liikutuksesta. Olen riittävä omana itsenäni ja rakastettava juuri tällaisena kuin olen!
Joulu on perinteisesti yhteistä aikaa perheen ja suvun kesken. Yhdessä olemista ja läheisyyttä. Voidaanko tässä ajassa olla yhdessä? Saako halata? Saako koskettaa? Kuten me kaikki olemme huomanneet, etteivät koronarokotteet anna täydellistä suojaa tartunnalta, eivätkä estä taudin tartuttamista muhin. Rokotestatus ei tuonutkaan turvallisuutta, mitä oletimme sen tekevän.
Mitäpä jos kaikki voisivat pika testauttaa itsensä ennen yhteiseen joulupöytään saapumista? Niin rokotetut, rokottamattomat ja taudin jo sairastaneet. Sotakirveet ja mielipide erot asioista voitaisiin jouluksi unohtaa ja keskityttäisiin yhdessäoloon, välittämiseen ja toisten huomioimiseen. Ja ennen kaikkea muistettaisiin halata ja koskettaa. Me olemme yhtä!
Tämä oli kysymys, johon törmäsin muutamia vuosia sitten, kuin olin pitämässsä luentoa yrittäjyydestä ammattikorkeakoulun liiketalouden alan opiskelijoille. Olin silloin vasta perustamassa yritystäni Yoga Feenixiä. Olin toki ollut yrittäjänä aiemminkin reilu neljä vuotta kauneudenhoitoalalla. Olin kokenut yrittämisen haasteet, sudenkuopat, mutta myös onnistumisen elämykset.
"Olen aamulla syönyt aamiaisen, minulla on vaatteet päälläni ja katto pääni päällä, eli koen olevani fyysisesti hyvinkin elossa", vastasin opiskelijan kysymykseen. Aloin myös pohtimaan, mitä tarkoittaa menestys kenellekkin. Mitä sana "menestys" pitää sisällään? Koetko sinä olevasi menestynyt? Elätkö tasapainoista ja onnellista elämää omien arvojesi mukaan? Opiskelijan esittämä kysymys varmaan tarkoitti, voiko joogaa opettamalla rakentaa kannattavaa liiketoimintaa, kasvattaa taloudellista varautta ja tulla rikkaaksi? Onko rikkaaksi tuleminen ja pankkitilin säästöjen kartoittaminen sitten elämän tärkein asia? Onko se menestystä?
Sitten kun saan tarpeeksi rahaa ostan uusen asunnon. Sitten kun saan unelmieni työpaikan, olen onnellinen.... moni elää "sitku" elämää. Me kuvittelemme, että raha, maine ja mammona teksisivät meistä vauraita ja menestyneitä. Onko se näin? Eikö elämä ja onni ole tässä hetkessä. Jokainen hengenveto on lahja!
Eikö menestys ole sitä, että voit hyvin juuri nyt. Rakastat sitä mitä teet. Koet innostusta, inspiroitumista ja kiitollisuutta jokainen päivä. Elämä ei ole silloin suorittamista, eikä raha ole ainut motivaatio, mikä palkitsee ja puskeee eteenpäin. Itselleni jooga on ollut tätä jo vuosia, suuri kiitollisuuden lähde! Vaikka vuosiansioini ovat enää puolet siitä, mitä aikoinaan "kultavuosina" tienasin lentoyhtiön turvakouluttaja ja esimiehenä, en haikaile enää menneeseen. Silloinkin rakastin työtäni, mutta välillä vuorotyö toi paineita, stressiä ja omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtimen tuli todella tärkeäksi.
Nykyään tunnen olevani tasapainossa ja linjassa oman itseni kanssa. Tiedän mitä haluan. Vapaa-ajalla ja tekemättömyydellä on myös tärkeä arvo. Se on lantin toinen puoli. Välillä ohjaan tapahtumissa ja joogaretriiteissä pitkiä päiviä ja useampia tunteja peräkkäin, kuitenkin aina huolehdin omasta palautumisesta. Itselleen pitää antaa aikaa, osata rentoutua ja olla armollinen. Se onkin asia, mitä asiakkailleni opetan ja uskon, että siinä on syy joogan suoreen suosioon. Opetella olemaan läsnä. Joogahan ei ole pelkkää fyysistä liikettä, vaan myös hengittämiseen keskittymistä, läsnäoloa ja meditaatioharjoituksia. Mikä onkaan parasta joogatunnin fyysisen osuuden jälkeen: Levätä savasana asanassa ja tuntea kehon ja mielen tasapaino, täydellinen harmonia ja olla elossa, joka solulla. Itselleni jooga ei ole pelkästään työ, vaan kokonaisvaltainen tapa elää.
Muutoksia, epävarmuutta ja vastoinkäymisiä. Sitä oli vuosi 2020 ja samoilla ajatuksilla ja tuntemuksilla mennnään nyt vielä, toistaiseksi tammikuussakin, vaikka onneksi rokotukset ovat tuoneet valoa tunnelin päähän. Mitä tapahtuu ensi kuussa, ensi vuonna, ollaanko koronakurimus nujerrettu ja palattu "normaaliin" elämään? Sitä ei kukaan tiedä, siksi tässä ajassa itselleni on hetkessä elämisen jalo taito ollut korvaamaton stressin lievittäjä ja mielen rauhoittaja.
Vuosi sitten olin kirjoittanut kalenteriini marraskuun kohdalle "Tantra Teacher Training in Samma Karuna, Thailand". Kuten arvata saattaa, Thaimaahan ei voinut lähteä ja koulutus siirrettiin Kreikkaan. Muutama viikko ennen matkalle lähtöä Samoksen saarella tapahtui maanjäristys ja koulutus siirrettiin pienelle Ikaroksen saarelle. Ikaros oli säästynyt toistaseksi täysin koronatartunnoilta. Pari päivää ennen lähtöäni Kreikkaan asetettiin koronasulku ja koutus peruttiin viime hetkellä. Matkalaukut olin jo pakannut, koronatesteissä olin käynyt ja kaikki paperityö matkustusluvan saamiseksi oli valmiina. Mukaan oli lähdössä myös joogamatto sekä videokamera etätuntien pitämistä varten. Illalla mietin mitä teen ja aamulla tein päätöksen, että lähden matkaan!
Ennen lähtöäni mietin, että pahimmassa tapauksessa viiruksen voin saada Suomessakin. (Ja kovalla rytinällä korona täällä kotimaan kamaralla matkani aikani viidessä viikossa levisikin). Ikaroksen saarelle ei mennyt lentoja kuin pari kertaa viikossa, joten viikonlopun jouduin viipymään Ateenassa. Majoittuessani pieneen hotelliin Akropoliskukkulan läheisyyteen, ystävällinen hotellivirkailija kysyi saapuessani, tiedänkö, että Kreikka on lockdownissa. Ulkonaliikkumisrajoitus on ilta 9 ja aamu kuuden välillä, maskipakko sisä- että ulkotiloissa (sakkorangaistus 300€, jos liikkuu ilman maskia), kaikki paikat suljettu (paitsi apteekit ja ruokakaupat) ja ainoastaan joistakin ravintolaista saa take away-ruokaa.
Istuskelin hotellini parvekkeella kirjaa lukien, sekä kävelin pitkiä kävelylenkkejä puistoissa ja kaupungilla. Ihmisiä oli paljon ulkoilemassa auringoisena lauantaipäivänä, mutta tuntui kuin suruharso olisi verhonnut historiallisen ja eläväisen kaupungin hiljaisuudellaan ja pelkoenergialla. Sunnuntai aamuna matkani jatkui Ikaroksen saarelle. Lentokentällä oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja epäillin jo hetken, onko koko kone lähdössä? Lähtihän se, ihan aikataulussa, minä ja kolme muuta matkustajaa.
Koneen kaartaessa Ikaroksen saarelle mielessäni läikkyi ilo ja kiitollisuus. Autenttisessa, pienessä Kreikkalaiskylässä keho, mieli ja sielu sai levätä. Sain vuokrattua pienen huoneiston tailtijaresidenssistä, korkean mäen päältä, josta avautui kauniit näköalat Ikarian lahdelle. Saarella koin täydellistä eristäytymistä, joka teki hyvää. En avannut televisioita, en radioita ja lähes unohdin koko koronan, koska en seurannut uutisia. Valmistin itselleni ruokaa paikallisista, tuoreista kasviksista, söin mehukkaita hedelmiä ja Kreikkalaisia herkkuja. Etätöitä, meditointia, joogaa, lukemista, kirjoittamista ja pieniä omatoimiretkiä saarta tutkien. Jos olisin luovuttanut ja antanut pelon vaikuttaa päätökseeni, en ehkä koskaan olisi löytänyt näin valloittavaa, kaunista ja rauhoittavaa paikkaa. Elämä on ihmeellistä! Ja elämä on tässä ja nyt!
"Jokainen aamu herätessäsi, voit päättää näetkö ympärilläsi ongelmia vaiko ratkaisuja".
Pysähtyminen ja omassa sisäisessä tilassa oleminen on monesti pelottavaa. Silloin kun elämme aistiemme, halujemma ja tunnetilojemme vietävissä oman sisäisen äänen kuuntelu on haastavaa. Moni pelkää oman autenttisen itsensä kohtaamista, kuka minä todella olen? Oman itsensä löytäminen vaatii myös rikkinäisyyden, heikkouksien ja keskeneräisyyden tunnistamista, myöntämistä ja hyväksymistä. Kukaan meistä ei ole superihminen, vaan meillä kaikilla on omanlainen kasvutarina ja polku kuljettavana.
Kotikaranteenissa oleminen on toisille tervetullut hengähdystauko hektisessä elämässä. Toisille se on taas yhtä piinaavaa tuskaa, yksinoloa ja kärsimystä. Tunnetilat saattavat täyttää mielemme täysin. Pelko, oman itsemme tai lähimmäisemme sairastumisesta, huoli toimeentulosta, epävarmuus koko elämämme olemassaolosta ja merkityksestä. Kauanko tämä tilanne kestää? Uskallanko suunnitella elämääni eteenpäin? Nämä ja monet muut kysymykset tukahduttavat mielemme, tuoden tilalle ahdistusta, kireyttä ja henkistä pahoinvointia - globaalin uhan tuomaa tunnelastia.
Jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon me otamme vastaan aistiärsykkeitä ja negatiisita energiaa. Oman mielen suojeleminen on tällaisena aikana tärkeämpää kuin koskaan. Kaikkia ikäviä uutisia ei ole pakko lukea, jokaista TV-lähetystä ei ole pakko katsoa ja voimme myös tehdä valintoja minkälaisessa soisiaalisen median ympäristössä haluamme olla. Työ, esimerkiksi hoitoallla, ei anna vaihtoehtoja ja voikin herkälle ihmiselle olla hyvinkin haastavaa. Pelon energiassa eläminen sairastuttaa ja vie voimia.
Ajoittainen digipaasto tekee varmasti jokaiselle hyvää. Luonnossa oleminen ja läsnäolon tilaan pyrkiminen rauhoittaa myös hermostoa, laskee stressihormonien määrää kehossamme ja ravitsee meitä. Tee iloa ja onnellisuutta tuottavia asioita! Kuuntele hyvää musiikkia, tanssi, liiku ja nauti. Tee jotain luovaa, johon voit aivan täysin uppoutua. Kirjoita, maalaa, tee käsitöitä, rakentele, leivo, remontoi, kokkaile.... Ennen kaikkea nauti tekemästäsi ja koe iloista inspiroitumista!
Oli mielesi sitten innostunut ja inspiroitunut tai ahdistuneen kuormittunut, sillä ei ole merkitystä kun aloitat meditaatioharjoituksen. Ihan alkuun kannattaa itseään muistuttaa, että miten ikinä meditaatioharjoitus "onnistuu" sillä ei ole väliä. Paras tapa suhtautua harjoitukseen, on vain pyrkiä olemaan hetkessä ilman mitään suorittamista, keksittyä oman olemisen tilaan, hengitykseen ja läsnäoloon. Ottaa rohkeasti vastaan, mitä harjoitus milloinkin tuo.
Meditaation syvimmän olemuksen oivaltaminen on tietoisuuden ja kokonaisuuden ymmärtämistä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ajatukset muokkaavat meidän tapaamme toimia, nähdä, kokea, aistia elämää ja maailmaa ympärillämme. Ajatukset luovat meidän todellisuuden ja ajatuksilla on valtava voima. Se, keskitymmekö koronakriisin keskellä pelkoon, epävarmuuteen ja negatiivisuuden tunteisiin, saa meidän sisäisen pessimistisen olemisen tilan lisääntymään. Jos taas keksitymme kaikkein vaikeimpinakin hetkinä kiitollisuuteen, positiivisuuteen ja pidämme yllä toivoa, uskoa ja rakkaudellisuutta, me varmasti saadaan eteenpäin vieviä voimavaroja selviytyä elämäämme tulevista kriiseistä ja vastoinkäymisistä. Me voimme valita tapaamme ajatella ja pyrkiä luottamaan omaan sisäiseen voimaan ja viisauteen!
Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi, tämä aika opettaa meille hetkessä elämisen taitoa. Kuten itselläni, pienyrittäjänä, kalenteri on lähes tyhjä ja huoli toimeentulosta hiipii väistämättä mieleen. Moni muu yrittäjä on samassa tilanteessa, useat töissä olevista ovat lomautettuja tai iritisanottuja. Elämä ja arki on muuttunut. Pakollinen irtautuminen "oravanpyörästä" tuokin aikaa, aikaa ajatella ja tehdä joitain muuta.
Itse aloitin aamuni kiitollisuusmeditaatiolla. Kiittää voi pienistä asioista tämän kriisin keskellä. Kiitos, että olen terve, minulla on katto pään päällä ja voin nauttia ravitsevan aamiaisen. Kiitos, että minulla on ihana, pieni koira kaverina hiihtolenkillä kevätauringon piristäessä kummasti mieltäni. Kiitos, että mieleni täyttyy uusista ideoista ja suunnitelmista, miten voisin toteuttaa työtäni myös tämän haastavan kevään aikana. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan, rohkeasti ja luottavaisesti kohti muutoksia.
"On vain kaksi päivää vuodessa, kun emme voi tehdä mitään. Toisen nimi on eilinen ja toisen huominen, mutta tänään, tänään on se päivä, kun voimme iloita, seikkailla ja rakastaa!"
-Dalai Lama-
Elämme poikkeuksellista aikaa. Maailman myllerykset ja koronaviruksen aiheuttamat muutokset elämässämme eivät voi olla vaikuttamatta meihin. Pelon tunne jäytää mieltämme. Sairastunko minä, sairastuuko lähimmäisemme, miten käy työpaikkani, yritykseni, miten elämmme tulee muuttumaan? Pelon tunne tuo kysymyksiä ilman vastauksia.
Viikko sitten olin sairaana. Tauti alkoi väsymyksen tunteena, lihassärkynä ja energiani oli täysin kadonnut. Kurkku oli kipeä, olo tukkoinen ja vetämätön. Kävin lääkärissä ja sain antibiootit poskiontelontulehdukseen. Kysyin lääkäriltä, voisiko tämä olla koronavirusta? Ei voida tietää, oli vastaus. Testejä ei tehdä kuin riskiryhmään kuuluville, joten jäin epätietoisuuden valtaan. Viikonloppuna olo paheni, kuume nousi ja keuhkoihin sattui. Yöllä heräilin, kun en löytänyt asentoa missä olisi helpointa hengittää. Palleassa tuntui raskaalta ja olo oli kuin huohottavalla kultakalalla kuivalla maalla. Päänsärkyyn otin särkylääkettä ja yritin vain levätä.
Sunnutai-iltana tunsin paranemisen merkkejä ja tänään olo on jo lähes normaali. Pelon tunne väistyi ja tunnen suunnatonta kiitollisuutta. Terveys! Terveys on elämässämme tärkeintä. Siitähän tässä kaikessa on kyse. Poikkeusolot, missä nyt elämme, on asetettu suojataksemme ihmisten terveyttä. Liikkumisen rajoittamiset, koulujen sulkemiset ja julkisien palveluiden supistamisella pyritään pitämään kansalaiset terveinä.
Presidentti Sauli Niinistön sanoin: "Otetaan fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä" on viisas neuvo. Nyt ei ole aika lähteä ikäihmisten luokse kyläilemään, mutta se ei estä meitä pitämästä heistä huolta. Soita, laita viestiä tai ilahduta postikortilla. Näytä, että välität ja tarjoa apua. Kaikista tärkeintä on pitää huolta omasta hyvinvoinnista, niin fyysisestä kuin henkisestäkin. Ja jos itse sairastut, niin pidä oma mielesi positiivisena ja keskity paranemiseen. Meidän ajatuksillamme on valtavan suuri voima ja vaikutus. Älä anna pelon hiipiä mieleesi, vaan pidä yllä uskoa, toivoa ja rakkautta!
Rakkaudella Tanja